EtusivuTapahtumiaSäännötJäseneksiJäsenrekisteriYhteystiedotTilausMuuta asiaa




Kuva: Markku Pekkarinen


Kaunis Vehmersalmi


On synnyinseutu rakkahin, vaikk' minne käykin tie.
Tuo paikka parhain kultaisin, mun sinne aatos vie.
Ei tunnu talvipakkaset, ei sorra syksysää.
Vaan kotiseutu kallehin se mieltä lämmittää.

On Puutosmäen kaaret nuo ja rannat Juonion
jo Pitkälahden pintaa kultaa välkky kaislikon.
Nään Tervassalon saarekkeet ja varjon Vasaron,
kun Kukkomäen taakse painuu rusko auringon.

Kuin Vehmersalmen peili on, tuo pinta Suvaksen
on kallioiset rannat sen ja vaahto valkoinen.
On Mustinlahden muoto tuo ja saari Kukkarin,
on Ukonlahden poukamat ja järvi Saahkarin.

On Särkilahden niemekkeet ja kirkkaat Roikan veet,
myös Litmaniemen pellot nuo ja Kohman harjanteet.
Nään Vuorisalon, Virtalan, nuo kauniit salmet sen,
joit esi-isät kulkivat ruuhilla soutaen.

On kotikirkon kellot nuo mi aamuun helkähtää,
sua kutsuu luokseen ääni tuo, saat täällä levähtää.
Kun kellot mielin kaihoisin surua soittaen,
näin maisen matkaajan ne saattaa ikuisuutehen.

On täällä leikit leikitty ja tänne mieli saa,
me intomielin koulutietkin saimme taivaltaa.
Saan työhön toimeen tarttua, on halu pohjaton.
Mun synnyinseutu rakkahin se Vehmersalmi on.

Paavo Pekkarinen 30.5.1978
 

 

© Sukuseura Pekkarinen ry 2010 -2017